Sytytä kynttilä läheisesi muistolle pyhäinpäivänä, joka on lauantaina 3.11.2018. Vie kynttilä haudalle, sytytä kotona tai jaa muistosi kuolleesta rakkaasta toisten kanssa. Videoilla Aamukahvilla blogin Henriikka Simojoki ja terapeutti Tommy Hellsten kertovat, kenelle he sytyttävät kynttilän. Videot on kuvattu syksyllä 2017. Kenelle sinä sytytät kynttilän tänä pyhäinpäivänä?


Pyhäinpäivän perinne Suomessa

Pyhäinpäivä (aiemmin pyhäinmiestenpäivä) on kristillinen juhlapyhä, jolloin muistetaan edesmen­neitä läheisiä. Kuolleiden muistele­misen lisäksi pyhäinpäivä muistuttaa jälleennäkemisen toivosta.

Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kirkoissa pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä jouluaaton, ensimmäisen adventtisunnuntain, ensimmäisen joulupäivän ja kiirastorstain jälkeen.

Vuoden pimeimpään aikaan sijoittuva juhla tuo valoa syksyyn, kun ihmiset vievät kynttilöitä ja kukkia haudoille. Suomessa pyhäinpäivää vietetään 31.10. ja 6.11. välisenä lauantaina.

Pariskunta

Mietteitä pyhäinpäivälle

Elämän ja armon Jumala,
Sinä, joka annat auringon valosi säteillä sinnekin,
minkä luulin olevan pimeyden kätköissä,
Sinua minä rukoilen.

Ylösnousemuksen lempeässä valossa
kiitän edesmenneistä omaisista ja rakkaista.
Niistä, jotka ovat jättäneet minuun jälkensä
ja joita kannan mielessäni.

Kiitos yhteydestä, joka kantaa yli kuoleman,
ja toivosta, jonka varassa elämme.
Anna valosi tehdä näkyväksi kaikki se hyvä,
mikä minua ympäröi.
Täytä ilolla.

Aamen.

Katariina Kiilunen, pastori                                                                                                                                      Suomen Lähetysseura, Thaimaa

Jumala,

Anna valosi riisua pelkoni ja murheeni.
Vaateta minut toivolla ja kiitollisuudella.
Anna minulle sydän, joka iloitsee siitä, mitä olen saanut.
Kaikki mitä olen saanut, on lahjaa.
Kaikki mitä olen saanut, on armoasi.

Kiitän Sinua kaikista rakkaistani, jotka eivät ole enää täällä.
Kiitos kaikista hetkistä ja päivistä, jolloin saimme kokea yhdessä iloa ja rakkautta.
Kannan heitä mielessäni ja sydämessäni, nyt ja niin kauan kuin elän.
Odotan jälleennäkemistä Sinun antamassasi toivossa.

Jumala, rukoilen sinua,
anna minulle viisautta kiittää siitä, mitä olen saanut, antamalla sen eteenpäin.
Varjele minua käpertymästä itseni ympärille.
Anna valosi viedä minut Sinun ja läheisteni luokse.

Aamen

Tero Massa, pastori
Suomen Lähetysseura, Thaimaa

 

Pyhäinpäivän vietto seurakunnissa

Kynttelikko

Surua käsitteleviä kirjoja

Martti Lindqvist: Kuolemaa väkevämpi
Martti Lindqvist: Surun tie
Reko Lundán: Ilman suuria suruja
Reko Lundán: Rinnakkain
Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia
Eeva Peura ja Tarja Tervahauta: Lapseni on poissa - kirja suruun


Viime vuosikymmenten aikana on tullut tavaksi, että seurakunnat järjestävät pyhäinpäivänä jumalanpalveluksia, joissa muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia. Tavallisesti tällaisissa tilaisuuksissa luetaan jokaisen vainajan nimi ja hänen muistokseen sytytetään kynttilä. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille, ja monilla paikkakunnilla on tapana, että kuolleiden omaiset kutsutaan jumalanpalvelukseen henkilökohtaisesti.

Sururyhmät

Pyhäinpäivän tienoilla useissa seurakunnissa alkavat uudet sururyhmät. Sururyhmät kokoontuvat yleensä alle kymmenen kertaa noin puolen vuoden ajanjakson sisällä. Sururyhmäläisiä yhdistää kuoleman tuoma suru. Vaikka jokaisen suru on ainutlaatuinen, on useimpia lohduttanut kun surua on jaettu yhdessä. Sururyhmää ohjaa pappi tai diakoni, mutta keskeisessä roolissa on ryhmäläisten keskinäinen vertaistuki.

Sururyhmässä käsitellään mm. surun vaiheita, tunnelmia ja ajatuksia liittyen läheisen kuolemaan, oman elämän järjestämistä ja elämän jatkumista. Joskus saattaa olla vaikeaa puhua lähipiirissään tai suvussaan surustaan, joka ehkä on saanut tilaa vasta hautajaisten jälkeen. Sururyhmässä tunteille on tilaa. Ryhmissä sitoudutaan luottamuksellisuuteen, jotta ne tarjoaisivat surulle ja tunteille avoimen tilan.

Tietoja oman seurakunnan sururyhmistä löydät seurakunnan verkkosivuilta. Ryhmiin ilmoittaudutaan etukäteen.

Kuoleman kohtaaminen

Kun läheinen kuolee

Jokainen suree omalla tavallaan, ei ole olemassa yhtä tapaa surra oikein. Läheistä ihmistä sureva tarvitsee tilaa ja aikaa surulle. Parhaiten suruun voi ottaa osaa niin, että antaa toisille aikaa ja tilaa surra. Parasta lohduttamista on se, että on läsnä ja kuuntelee toista. Myötätuntoa voi näyttää myös niin, että on avuksi käytännön asioissa.

Suruun ei ole kaavaa, vaan jokaisella suru etenee omalla tavallaan. Suru ei tottele aikataulua tai sen kestoa ei voi tietää. Jollekin surusta tulee jokapäiväinen matkakumppani, jonka kanssa oppii ajan kanssa elämään. Surua voi ajatella matkana, jossa on ylä- ja alamäkiä. Siihen voi kuulua itkun, raivon, toivottomuuden ja pettymyksen lisäksi myös iloa ja naurua.

Älä jää surusi kanssa yksin. Kun läheinen kuolee, on tärkeää, että jokaisella olisi joku turvallinen ja luotettava keskustelukumppani, jolle voi jakaa ajatuksiaan ja näyttää tunteitaan. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Tällöin on voi kääntyä jonkun ulkopuolisen puoleen. Seurakunnat tarjoavat henkilökohtaista keskusteluapua sekä ohjaavat erilaisia ryhmiä, jossa osallistujat voivat puhua surustaan ja siihen liittyvistä tunteista.

Mistä tukea, kun kuolema lähestyy?

Elämän aikana syntyneet ristiriidat ja ikävät tapahtumat saattavat painaa ihmisen mieltä. Tavanomaisia kysymyksiä kuoleman lähestyessä ovat: Onko Jumalaa olemassa? Antaako hän anteeksi? Pääsenkö taivaaseen vai joudunko kadotukseen? Mitä kuolinhetken aikana tapahtuu? Hengellinen tarve ilmenee tarpeena saavuttaa rauha, lepo ja kiitollinen mieli.

Me ihmiset olemme persoonallisia yksilöitä. Hengellisyys ilmenee ihmisessä hänen persoonansa värittämänä. Kulttuuritaustalla ja kokemuksilla on tärkeä merkitys hengellisyyden ilmenemisessä. Hengellinen tarve ihmisessä syntyy kaipauksesta saavuttaa yhteys Jumalaan, Luojaansa. Usein viimeistään kuoleman läheisyys johdattaa ihmisen tähän kaipaukseen.

Tulevaisuudessa ihmisiä hoidetaan yhä enemmän kodeissa. Yksinäisyyden lisääntyminen on nähtävissä ikääntyvän väestön parissa. Lähestyvä kuolema ja kuolinhetki tapahtuvat enenevässä määrin ihmisen ollessa yksin. Myös hoitolaitoksissa esiintyy tarvetta löytää ihminen, jolla on valmiuksia kohdata kuoleva ihminen hengellisten tarpeiden näkökulmasta.

Surun jakaminen helpottaa


Kun kohtaat elämässäsi surua ja menetystä ja haluat purkaa kokemaasi keskustelemalla yhdessä toisen ihmisen kanssa, olemme olemassa sinua varten. Kirkko tarjoaa luottamuksellista keskusteluapua puhelimessa ja verkossa. Nämä valtakunnalliset palvelut ovat käytössä kaikkialta Suomesta. Voit ottaa myös yhteyttä oman seurakuntasi työntekijöihin.

Pyhäinpäivänä Kirkon keskusteluapu päivystää klo 18-03 suomeksi ja 20-23 ruotsiksi.

Kirkon keskusteluapua

Kuolemaa ei pidä piilottaa